Ajankohtaista

Matkailualalle tarvitaan yhteispohjoismainen ympäristö- ja kestävyysmerkintä

heinäkuu 3, 2014

Ympäristö- ja luonnonvaravaliokunta piti kesäkokouksensa Norjassa Lofooteilla 30.6.-2.7.2014. Kokouksessa nousi tärkeään rooliin arktisen yhteistyön haasteet ja kehitys sekä kestävän matkailu ja matkailukohteiden sertifiointi. Ympäristövaliokunta kuuli asiantuntijoina mm. Arktisen neuvoston pääsihteeriä Magnús Jóhannessonia sekä Norjan rannikkopaikkakuntia yhdistävän säännöllisen lauttareitti Hurtigrutenin toimitusjohtajaa Daniel Skjeldamia.

Valiokunta päätti viedä eteenpäin jäsenehdotusta matkailualalla käytettävästä Pohjoismaiden yhteisestä ympäristö- ja kestävyysmerkinnästä.  Keskiryhmän ympäristö- ja luonnonvaravaliokunnan jäsenen Anita Brodénin mukaan on tärkeää, että ympäristövaliokunta jatkaa työskentelyä ja seurantaa arktisten asioiden parissa. Brodén kannattaa myös pohjoismaista yhteistä ympäristö- ja kestävyysmerkintää matkailualalle, ja näkee Pohjoismaiden vuonna 1989 perustetun yhteisen ympäristömerkin joutsenmerkin optimaalisena myös matkailualalle. ”Joutsenmerkki on etabloitunut tavaramerkki, jota voitaisiin nyt kehittää eteenpäin”, Bróden sanoo.

Valiokunnan puheenjohtaja, keskiryhmän Christina Gestrin nosti esille arktisten alueiden haavoittuvuuden ja painotti, että arktisilla alueilla pitää operoida erityisellä tarkkuudella.

– Asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, että massaturismi lisääntyy myös arktisilla alueilla. Arktinen luonto on kuitenkin erittäin herkkä ja helposti haavoittuva. Tämän vuoksi on tärkeää, että arktisten alueiden turismi on hyvin suunniteltua ja tapahtuu luontoa kunnioittaen. Muun muassa jätteiden käsittely arktisella alueella on erilaista kuin muualla, sillä jätteet eivät häviä arktisessa ympäristössä samalla tavalla kuin muualla vaan ne jäävät alueelle ikuisesti. Yhteispohjoismainen matkailualan ympäristö- ja kestävyysmerkintä auttaisi, että arktisia alueita osattaisiin kohdella ympäristöä kunnioittaen, Gestrin toteaa.

– Matkailualan merkille tulisi luoda selkeät kriteerit ja prosessin olisi oltava toimiva ja pitkäkatseinen. Merkin pitää olla lupaus toimivasta yrityksestä. Se pitäisi myös myöntää aina vain määräajaksi ja laatu pitäisi todistaa tasaisin väliajoin, jotta merkkiä saisi käyttää, Gestrin hahmottelee.

– Ympäristöystävällisyyden lisäksi kriteerejä voisi olla mm. kuinka hyvin matkailumerkki ottaa huomioon alueen ihmiset ja heidän elinolosuhteensa. Esimerkiksi ”lyhyen matkan ruokaketju” on hyvä käytännön esimerkki tästä. Hurtigruten ostaa ruokatuotteensa pitkin matkaa satamista ja alueen tuottajilta, joten ruoka matkustaa vain lyhyen matkaa, se on tuoretta ja sen käyttö tukee paikallisia elinkeinoja, Gestrin kertoo.